2 Kings 18

Hiskia Juudan kuninkaana

1Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Hiskia, Juudan kuninkaan Aahaan poika, kuninkaaksi. 2Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär. 3Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 4Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan aserapaalun ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt. Sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille. Sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. 5Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeensä tulleista Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. 6Hän riippui kiinni Herrassa eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle. 7Herra oli hänen kanssaan. Hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä. 8Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.

9Mutta kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs hallitusvuosi, hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas, Samarian kimppuun ja piiritti sitä. 10Hän valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian kuudentena hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi, valloitettiin Samaria. 11Assurin kuningas vei Israelin karkotukseen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille ja Meedian kaupunkeihin, 12sen tähden että he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. He eivät olleet kuulleet sitä eivätkä tehneet sen mukaan.

13Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne. 14Hiskia, Juudan kuningas, lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseen sanan: "Olen rikkonut, käänny pois kimpustani. Kannan, mitä panet kannettavakseni." Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksettavaksi kolmesataa talenttia hopeaa ja kolmekymmentä talenttia kultaa. 15Hiskia antoi kaikki rahat, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarrekammioissa oli. 16Siihen aikaan Hiskia leikkautti irti Herran temppelin ovista ja pihtipielistä sen päällystyksen, jolla Hiskia, Juudan kuningas, oli ne päällystänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.

17Mutta Assurin kuningas lähetti Laakiista Tartanin ja ylimmäisen hoviherran ja Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin. Nämä lähtivät liikkeelle ja tulivat Jerusalemiin, ja lähdettyään liikkeelle ja tultuaan he pysähtyivät Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella. 18Kun he sitten kutsuivat kuningasta, menivät Eljakim, Hilkian poika, joka oli linnan päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, heidän luokseen. 19Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on? 20Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan? 21Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat. 22Vai sanotteko te ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava, täällä Jerusalemissa?' 23Mutta lyö nyt vetoa herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat. 24Kuinka torjut ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin. 25Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuun hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.'"

26Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: "Puhu palvelijoillesi aramin kieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu kanssamme juudan kieltä kansan kuullen, jota on muurilla."

27Mutta Rabsake vastasi heille: "Onko herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla syödäkseen kanssanne omaa ulostettaan ja juodakseen omaa virtsaansa?" 28Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudan kielellä, puhui ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana. 29Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä käsistäni. 30Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin. 31Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin omasta viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin omasta kaivostanne, 32kunnes tulen ja vien teidät maahan, joka on maanne kaltainen, vilja-, viini- ja leipämaahan, viinitarhojen, jalon öljypuun ja hunajan maahan. Niin elätte ettekä kuole. Mutta älkää kuulko Hiskiaa, sillä hän viettelee teidät sanoessaan: Herra pelastaa meidät. 33Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä? 34Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa käsistäni? 35Onko muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maatansa käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin käsistäni?'"

36Mutta kansa oli vaiti, eivätkä he vastanneet hänelle mitään. Sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle." 37Palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.